Kesyyntymistä ilmassa

Pilvinen päivä pitkästä aikaa. Ja lämpötilakin tuntuu laskeneen sen verran, että villapaita on aamulla kaivettu naftaliinista tai ainakin hattuhyllyltä. Olisiko ilman viileneminen auttanut myös possuja saamaan itsensä liikenteeseen jo hyvissä ajoin aamulla, ei tarvinnut kuin hempeästi huomenet huhuilla, kun Hiipo, Haapo ja Hoopo jo reippaasti saapuivat aamuvellilleen. Siis ensimmäistä kertaa Sauniotarhassa asustellessaan.

Iltaisin siat ovat selvästi virkeämpiä. Vaikka ne makoilisivatkin kylki kyljessä, ne katselevat kirkkain silmin ja päät nousevat välittömästi lähestyessäni niitä. Iltapuolella ne saavat herkullisen kattauksen: monipuolisesti kaikenlaisia ruuantähteitä. Toistaiseksi kaikki tarjottu on kelvannut hyvin, vain kesäkurpitsoiden kovat kannat erottuvat mudasta ja heinikosta syömättöminä.

Päänvaivaa meille ruokkijoille on aiheuttanut aamuvellin rakentaminen. Ja siinä varsinaisesti viljanjyvien jauhoksi saattaminen. Jyviä on kyllä kaupan monella viljelijällä ja sioillehan kelpaa erityisen hyvin juuri kaikenlaiset sekalaiset lajittelujätteet. Nyt olemme saamassa luomulaatua, joka pitää sisällään mm spelttiä, kauraa, hernettä jne. Mutta siinä misssä yhdellä jos toisellakin tilalla ennenvanhaa jauhettiin eläimille itse jauhot, nyt myllyt on myyty ja viljat käytetään myllyllä jauhatuksessa, mistä ne valmistuvat hienoakin hienommiksi leivonta- ja ruuanlaittojauhoiksi. Sioille ja itse asiassa meille ihmisillekin ne karkeammat ja niin sanotusti roskaisemmat olisivat silti nykytietämyksemme mukaan oikein hyvin ja jopa paremmin soveltuvia ja terveyttämme ylläpitäviä. Kun jauhot ovat valkeita ja tasaisia itsekin olen kaikki leivänleivonta vuoteni lisännyt taikinaan milloin mitäkin tikkuista tavaraa saadakseni rouheutta aikaan leivän koostumuksessa.

Jos nyt aivan tarkkoja ollaan, niin meillä makaa tuolla puimalassa jopa oma vanha mylly. Muistan mummon apuna ollessani säkin suuta pidelleeni ja jauhotomua satoi ympärille. Lopulta koko ympäristö oli vaalean tomun peittämää. Mummo käytteli Valmettia, joka hihnan välityksellä sai myllyn mylläämään. Seinästä oli irroitettu lauta, jotta hihnan sai ulkopuolella seisovaan traktoriin. Nyt Valmetti seisoo puimalan nurkassa myllyn vieressä eikä tee muuta kuin viettää eläkepäiviään ja kerää linnunkakkoja päälleen. Mylly sen sijaan kantaa kukkapurkkikokoelmaani, sitä vanhempaa sarjaa: erittäin risat, kummallisen kokoiset ja malliset sekä viheliäisimmät muovihökötykset. Ehkäpä muillakin saattaa siis olla samantyyppisiä ajan ja pölyn hautaamia unohdettuja myllyjä, jotka vain odottavat jonkun toimeentumista ja käyttöönottoa. Kesäsikojen hyväksi!

Useimmiten riittää mielenmaltti ja hyvät puheenlahjat! Asiasta pidettiin hieman puhetta ääneen ja juuri edellistä kappaletta kirjoittaessani sain puhelun, joka ilmoitti meille tänään saapuvasta vanhasta myllystä. Hiipo, Haapo ja Hoopo saavat varmuudella tuoretta jauhatusta ja voimme huokaista helpotuksesta. Jyvät säkissä kotiin ja myllystä velliksi. Kyllä possujen kelpaa!